Suuri osa hammasprotetiikan potilasvahingoista olisi estettävissä paremmalla suunnittelulla
Valtaosa hammasproteettisen hoidon potilasvahingoista koskee kiinteää protetiikkaa, eli suuhun pysyvästi kiinnitettyjä rakenteita. Jopa 60 prosentissa vahingoista hoito oli niin puutteellisesti suunniteltu, ettei rakennetta olisi pitänyt toteuttaa ollenkaan. Potilasvahinkojen ehkäisemiseksi erikoishammaslääkäreiden osaamista olisi hyvä hyödyntää enemmän proteettisen hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Tätä kuitenkin todennäköisesti vaikeuttaa maamme erikoishammaslääkärivaje, todetaan Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) tuoreessa teemaraportissa.
Vuosina 2017–2019 Potilasvakuutuskeskus teki korvauspäätöksen lähes 500 hammasproteettisen hoidon tapauksesta. Näistä 64 %, eli lähes 300 tapausta, johti korvauksiin. Korvatuista vahingoista valtaosa (92 %) koski kiinteää protetiikkaa, kuten olemassa olevien hampaiden tai implanttijuurten varaan kiinnitettyjä siltoja ja kruunuja.
- Laajojen hammaspuutosten korvaaminen kiinteällä protetiikalla on potilaalle usein merkittävä taloudellinen rasite. Tämä voi vaikuttaa siihen, että hammashoidon vahinkoilmoitukset painottuvat vahvasti näihin hinnakkaisiin kiinteän protetiikan toimenpiteisiin. Vahinkoilmoitus tehdään mahdollisesti herkemmin, jos taloudelliselle panostukselle ei saatu toivottua vastinetta, protetiikan vahinkoja tutkinut erikoishammaslääkäri, PVK:n hammaslääketieteen ylilääkäri Salla Salmenkivi pohtii.
Puutteellinen hoidon suunnittelu johtaa vahinkoihin
Jopa 60 prosentissa hammaskantoisten kiinteiden rakenteiden vahingoista hoito katsottiin niin puutteellisesti suunnitelluksi, ettei rakennetta olisi ollut lääketieteellisesti perusteltua toteuttaa. Selkeästi yleisin ongelma oli, että proteettisia kruunuja ja siltoja lähdettiin tekemään sellaisten tukihampaiden varaan, jotka eivät enää esimerkiksi runsaan hammaskudospuutoksen vuoksi olleet soveltuvia tukihampaiksi.
- Proteettinen kruunu tai silta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asianmukaisesti suunniteltu ja toteutettu kruunu tai silta toisi lisäarvoa hampaalle ja purennalle, Salmenkivi sanoo.
Peruskoulutetut hammaslääkärit tekevät suuren osan kaikesta protetiikasta. Potilasvahinkoja voitaisiin todennäköisesti ehkäistä käyttämällä enemmän protetiikan alan erikoishammaslääkäreiden osaamista hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Tätä kuitenkin hankaloittaa erikoishammaslääkäreiden vaje.
- Tämän tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että erikoishammaslääkäreiden koulutusta ja virkoja tulisi lisätä, ja hammaslääkäreiden koulutuksessa tulisi opettaa enemmän proteettisten hoitojen suunnittelua. Lisäksi protetiikan suunnittelun tueksi kaivattaisiin Käypä hoito -suosituksia, Salmenkivi listaa parannusehdotuksiksi.
Taustatietoja tutkimuksesta ja Potilasvakuutuskeskuksesta
Protetiikan hammasvahinkoja käsittelevä Potilasvakuutuskeskuksen teemaraportti on tehty Hammaslääkärilehdessä julkaistun vertaisarvioidun artikkelin pohjalta. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen aineistona käytettiin Potilasvakuutuskeskuksessa vuosina 2017–2019 ratkaistuja, korvattaviksi katsottuja hammasprotetiikan potilasvahinkotapauksia. Aineistosta selvitettiin proteettisen rakenteen tyyppi, hoidon lääketieteellinen perusteltavuus sekä vahinkoon johtaneet tekijät.
Potilasvakuutuskeskus (PVK) käsittelee kaikki terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat potilasvahinkoilmoitukset Suomessa. PVK ratkaisee potilasvahinkoja koskevan lainsäädännön perusteella, onko kyseessä korvattava potilasvahinko, ja maksaa korvaukseen oikeutetulle lain mukaiset korvaukset.
PVK toimii potilaiden ja hoitohenkilöstön turvana ja tuottaa potilasvahingoista tietoa terveydenhuollon ja vakuutusyhtiöiden toiminnan sekä potilasturvallisuustyön tueksi. Keskuksen jäseniä ovat kaikki Suomessa potilasvakuutuksia myöntävät vakuutusyhtiöt.
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Potilasvakuutuskeskus
viestintä: 040 450 4700, viestinta(@)vakuutuskeskus.fi