Väitteitä potilasturvallisuudesta - totta vai tarua?

Turvallisuus käsitteenä on hyvin moniulotteinen. Se voi tarkoittaa eri ihmisille ja eri konteksteissa erilaisia asioita. Turvallisuus ei ole vain vaarojen puuttumista, se on ennen kaikkea vaarojen välttämiseen tähtäävää toimintaa ja riskien hallintaa.

Vastaavasti potilasturvallisuus ei tarkoita haittatapahtumien puuttumista, vaan aktiivista toimintaa, jolla suojellaan potilasta vahingoittumasta (1). Terveydenhuolto on täynnä riskejä, joita ei parhaimmallakaan turvallisuustyöllä saada täysin poistettua. Näin ollen kyse on siitä, miten noiden riskien kanssa tullaan toimeen.

Toisinaan potilasturvallisuus -sanaa käytetään tavoilla, jotka herättävät kysymyksen siitä, ymmärretäänkö mitä potilasturvallisuus todella tarkoittaa. Nostan esille muutaman usein kuullun lausahduksen, joita toivoisin käytettävän harkiten.

”Potilasturvallisuus ei vaarantunut”

Häiriö potilastietojärjestelmässä. Verkkoyhteyksien katkeaminen. Ongelmia lääkkeiden saatavuudessa. Resurssivajetta. Kesäsulkuja. Laitevikoja. Yllättäviä tilanteita toisensa perään.

Poikkeustilanteen jälkeen johtajia haastatellaan ja kansa kuulee uutisissa rauhoittavan vakuutuksen: potilasturvallisuus ei kaikesta huolimatta vaarantunut.

Väitän toisin. Kaikki normaalista poikkeavat tilanteet, joita terveydenhuollossa tulee toistuvasti vastaan, kasvattavat vaaratapahtumien riskiä. Kun normaaleista toimintatavoista joudutaan poikkeamaan, inhimillisten erehdysten riski kasvaa. Pelkästään ilmeisten haittatapahtumien puuttuminen ei takaa sitä, etteikö potilasturvallisuus olisi vaarantunut.

Todellisuudessa häiriötilanteet vaarantavat potilasturvallisuutta, vaikka niistä ei aina aiheudu välitöntä haittaa potilaille.

”Potilasturvallisuus on työnantajan vastuulla”

Viime aikoina olemme kuulleet terveydenhuollon työntekijöiden painottavan sitä, että potilasturvallisuus on työnantajan vastuulla. Periaatteessa näin voidaan oikeutetusti sanoa. On johdon ja organisaatioiden vastuu huolehtia siitä, että hoito voidaan toteuttaa turvallisesti.

Haluaisin kuitenkin useammin kuulla sanottavan, että potilasturvallisuus on meidän kaikkien vastuulla.  Se on työnantajien, työntekijöiden, poliittisten päättäjien, potilaiden ja omaisten vastuulla, koska vain yhdessä voimme rakentaa toimivan ja turvallisen terveydenhuoltojärjestelmän.

”Sairaala X on Suomen turvallisin sairaala”

Suomen Kuvalehti julkaisi vastikään artikkelin, jossa vertailtiin sairaanhoitopiirien potilasvahinkojen määriä niiden asukaslukuihin (2). Jutun seurauksena, jälleen kerran, saimme lukea tulkintoja siitä, kuinka joku sairaala on näiden lukujen perusteella Suomen turvallisin tai turvattomin.

Potilasvakuutuskeskuksen aineisto perustuu potilaiden tekemiin vahinkoilmoituksiin, eikä meillä ole luotettavaa tietoa siitä, mitä jää ilmoitusten ulkopuolelle. Ilmoitusaktiivisuuteen vaikuttaa moni asia, mm. ammattilaisten antama ohjaus ja potilasasiamiesten aktiivisuus.

Potilasvahinkojen esiintymiseen vaikuttavat myös lukuisat tekijät. Yksi Suomen Kuvalehden artikkelin oleellisista virhelähteistä oli tarkastelun rajoittuminen julkiseen sektoriin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksityissektorin palveluja, mukaan lukien työterveyshuolto, käytetään enemmän kuin syrjäisemmillä alueilla. Julkisen sektorin vahinkojen määrä tulisikin suhteuttaa julkisen sektorin palveluja käyttävien asukkaiden määrään, ei koko sairaanhoitopiirin asukaslukuun.

Vertailujen tekeminen ei ole helppoa. Myös me Potilasvakuutuskeskuksessa olemme pyrkineet suhteuttamaan tilastojamme niin, että niistä saisi apua riskien tunnistamiseen ja vertaiskehittämiseen. Täsmällisen vertailun tekeminen on osoittautunut erittäin haastavaksi.

Potilasvahinkojen tarkastelu on mielenkiintoista ja hyödyllistä. Tilastojen avulla voidaan tunnistaa kehittämiskohteita ja nähdä ajallisia trendejä. Ne eivät kuitenkaan mahdollista sairaaloiden tai alueiden potilasturvallisuuden pisteytystä.

Sanoista toimintaan

Harva kieltää sen, että potilasturvallisuus on tärkeää. Konsensus tuntuu kuitenkin puuttuvan siitä, mitä potilasturvallisuudella ylipäätään tarkoitetaan ja miten sitä mitataan. Uuden Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian (3) mukaan Suomella on kunnianhimoinen tavoite olla potilasturvallisuuden mallimaa vuoteen 2026 mennessä. Siihen ei päästä kiistelemällä siitä, kenen vastuulla potilasturvallisuus on tai mikä sairaala on kaikkein turvallisin.

Tavoitteen saavuttaminen vaatii tahtoa ja sitoutumista turvallisuuden priorisointiin kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa ja kaikilla tasoilla. Se edellyttää myös yhteistä ymmärrystä siitä, että turvallisuus ei ole abstrakti olotila, vaan se on aktiivista toimintaa. On aika kääriä hihat.

Kirjoittaja
Maiju Welling, potilasturvallisuuslääkäri, Potilasvakuutuskeskus

Viitteet:

1. Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakes 28/2006. Saatavilla: https://www.julkari.fi/handle/10024/75835
2. ”Mokia tehdään ja niitä piilotellaan”. Suomen Kuvalehti 31.3.2022.
3. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma 2022-2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:2. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163858