Jotain hyvääkin koronasta

Blogi 26.3.2020 

Viime vuoden lopulla Kiinassa havaittiin aiemmin tuntematon koronavirus, SARS-CoV-2, joka on sittemmin aiheuttanut ennennäkemättömän poikkeustilan niin Suomessa kuin suuressa osassa muutakin maailmaa. Koronaviruksen aiheuttama tauti, COVID-19, on suurimmalla osalla, noin 80 %:lla, tartunnan saaneista melko lieväoireinen hengitystieinfektio (1). Osaltaan tästä syystä taudin leviämistä on ollut mahdoton estää, koska todennäköisesti merkittävä osa sairastuneista ei ole edes hakeutunut hoitoon.

Koronavirus voi kuitenkin aiheuttaa myös vakavan, jopa kuolemaan johtavan infektion. Vakaville tautimuodoille erityisen alttiita ovat ikääntyneet ihmiset ja ne, joilla on perussairauksia, esimerkiksi sydänsairaus, diabetes, keuhkosairaus tai syöpä. 26.3.2020 mennessä on todettu 472 790 varmistettua tautitapausta ja kuolleiden määrä on yli 21 300 (2). Näistä yli puolet on Euroopan alueelta. Kiinassa tilanne on jo rauhoittunut, ja painopiste onkin siirtynyt Eurooppaan. Pandemia koskee jo jokaista maanosaa ja lähes kaikkia maita (3).

Mihin rajoittamistoimilla pyritään?

Taudin leviämisen hidastaminen on tärkeää monestakin syystä. Pääasiallinen tavoite on pystyä turvaamaan tarvittava hoito vaikeita oireita saaville potilaille. Samalla on ehdottoman tärkeää, että pystymme pitämään yhteiskunnan välttämättömät toiminnot käynnissä. Meidän täytyy voida luottaa siihen mm. siihen, että elintarviketuotanto, sosiaali- ja terveydenhuolto ja siivousala toimivat läpi kriisin.

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on varautunut jo ennakkoon erilaisiin kriiseihin. Meillä on myös ehditty tehdä varautumista ennen epidemian käynnistymistä. Keskeistä tilanteen hallinnassa on, että terveydenhuoltohenkilökunnan pysyy terveenä ja toisaalta suojellaan haavoittuvaisessa asemassa olevien kansalaisia. Molemmat varmistavat sen, että epidemian terveyteen kohdistuvat vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Mitä terveydenhuollossa nyt tapahtuu?

Nyt, kun koronavirus on kaikkien huulilla, saattaa helposti unohtua, että suurimmaksi osaksi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa hoidetaan edelleen aivan tavallisia vaivoja. Vaikka etenkin sairaaloissa joudutaan jossain määrin siirtämään kiireettömän hoidon antamista koronapotilaiden hoidon turvaamiseksi, on kuitenkin paljon, mitä ei voi tai ei ainakaan kannata lykätä tuonnemmaksi.

Terveydenhuollon ammattilaisilla on tärkeä rooli myös asiallisen tiedon levittämisessä. Monet lääkärit ovat omin kasvoin kertoneet taudista ja siitä, mitä kukin meistä voi tehdä asian hyväksi. Kriisiviestinnässä tarvitaan runsaasti oikeaa tietoa. Median, viranomaistahojen, asiantuntijoiden ja terveydenhuollon organisaatioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi.

Lääkärikuntaa on viime vuosina kannustettu rohkeampaan viestintään ja vaikuttamiseen etenkin sosiaalisen median kanavissa. Nyt tätä rohkeutta tarvitaan.

Mitä hyvää koronavirus voi meille opettaa?

Yleensä vaikeillakin asioilla on valoisa puolensa. Nykymaailman hektisyyden keskellä hidastaminen ja fyysinen pysähtyminen voivat tarjota mahdollisuuden tarkistaa suuntaa niin henkilökohtaisessa elämässä kuin myös organisaatioiden ja yhteisöjen tasolla.
Sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt tarvetta toinen toisemme huomioimiselle. Ihmisten halu auttaa ja pitää huolta toisistaan on kasvanut. Politiikankin tasolla on nähtävissä ainakin hetkellinen muutos rakentavaan yhdessä tekemisen suuntaan. Tsemppaamme erilaisten uusien haasteiden kanssa painiskelevia ammattiryhmiä.

Kriisi yhdistää, koska se koskettaa nyt meistä jokaista. Yllättäen olemme tilanteessa, jossa koko Suomi on kutsuttu potilasturvallisuustalkoisiin.

Jospa korona jättäisi jälkeensä taloudellisen ahdingon lisäksi paljon hyvääkin. Ehkä muistamme pestä käsiämme useammin. Ehkä tarjoamme apua iäkkäille ja sairaille naapureille ihan vaan koska siitä tulee hyvä mieli. Ehkä opimme käyttämään päivystyspalveluja ja ensihoitoa vain todellisessa tarpeessa, varmistaen näin normaaliolosuhteissakin sen, että kiireellistä hoitoa saavat ne, joiden tila ei voi odottaa seuraavaan päivään. Ehkä osaamme arvostaa monia itsestäänselvyytenä pitämiämme asioita, joiden merkitykseen olemme kriisin myötä havahtuneet.

Voisimmeko myös löytää uuden tavan katsoa potilasturvallisuutta meidän kaikkien yhteisenä asiana?

Kirjoittaja: Maiju Welling
Potilasturvallisuuslääkäri, Potilasvakuutuskeskus

Lähteet
1. THL (viitattu 26.3.2020)
2. Johns Hopkinsin yliopisto (viitattu 26.3.2020)
3. WHO (viitattu 26.3.2020)

26.03.2020