Vuorovaikutuksella on väliä - myös lääketieteessä

Usein potilasvahinkoilmoituksia lukiessani pohdin, mikä merkitys lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen käytöksellä on ollut potilaalle. On tapauksia, joissa potilaan tyytymättömyys liittyy joko pelkästään tai suurelta osin itse hoidossa tapahtuneeseen vahinkoon ja sen seurauksiin, mutta usein mukana on myös epäonnistunutta kommunikaatiota, huonoja kohtaamisia ja tunne siitä, ettei potilasta ole kohdattu asianmukaisesti.

Vaikka huono käytös tai kohtelu ei oikeuta saamaan korvauksia potilasvakuutuksen kautta, ne näyttävät esiintyvän usein yhtäaikaisesti potilasvahinkojen kanssa. Kansainvälisten tutkimusten valossa heikosti kommunikoiville lääkäreille kasaantuu muita enemmän potilaiden tekemiä valituksia ja korvausvaateita (1). Yhdysvalloissa jopa 71 %:iin oikeudessa käsitellyistä hoitovirhetapauksista on todettu liittyvän vuorovaikutuksen ongelmia. Tavallisimpia niistä ovat riittämätön keskustelu potilaan kanssa, potilaan tai hänen perheensä näkökulman huomiotta jättäminen ja informaation riittämättömyys (2).

Ihmisarvoinen kohtelu on potilaan lakisääteinen oikeus

Potilaan asiallinen kohtelu ei ole pelkästään ammattieettinen kysymys. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista sanotaan, että potilaan hoito on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Potilailla on hyvin erilaisia toiveita ja odotuksia ammattilaisia kohtaan. Toiset haluavat rajata keskustelun tiukemmin suoraan hoitoon liittyviin asioihin, toiset kaipaavat kokonaisvaltaisempaa kohtaamista ja tuttavallista vuorovaikutusta. Kokenut ammattilainen osaa usein aistia, millainen lähestymistapa kullekin potilaalle sopii.

Koska kyse on ihmisten välisestä kommunikaatiosta, joskus karille kuitenkin ajaudutaan, vaikka kaikki tekisivät parhaansa. Potilaalla on usein terveydenhuollossa asioidessaan huolia, pelkoja ja väsymystä. Käsiteltävät asiat voivat olla hyvin arkaluonteisia, ja siksi tunteet nousevat herkästi pintaan. Myös aiemmat huonot kokemukset voivat vaikuttaa siihen, että potilaan on vaikeampi luottaa ammattilaisiin. Yhteistyökykyä tarvitaan molemmilta osapuolilta, myös potilaalta, jotta kommunikaatio onnistuu haasteista huolimatta.

Tekoälystäkö ratkaisu ongelmiin?

Tekoälyn on ennustettu korvaavan tulevaisuudessa myös terveydenhuollon työntekijöitä. Halusin selvittää, voitaisiinko tekoälyn avulla välttää harmia aiheuttavat vuorovaikutustilanteet. Kysyinkin ChatGPT:ltä, voiko tekoäly loukata ihmistä.

ChatGPT vastasi, että tekoäly itsessään ei ole tietoinen eikä kykene tunteisiin, joten se ei voi tietoisesti loukata ihmistä toisen ihmisen tapaan. Se voi kuitenkin aiheuttaa vahinkoa tai haittaa ihmisen fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille, jos sitä käytetään väärin tai sen suunnittelussa ja toteutuksessa on puutteita. Erityisesti vastauksessa huomioni kiinnittyi siihen, että ChatGPT huomautti tekoälyn voivan heijastaa ja vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja ja syrjiä tiettyjä ihmisryhmiä, jos sen koulutusdata tai ohjelmointi on vinoutunut ja puutteellinen.

Tutkimusnäyttö kertoo, että niin maailmalla kuin meillä pohjolassakin potilaita kohdellaan terveydenhuollossa jossain määrin juuri ennakkoluulojen ja potilaan sosioekonomisen aseman ohjaamana. Väitän tämän olevan useimmiten täysin tiedostamatonta ja juuri siksi niin vaikeasti korjattavissa oleva asia. Ihmisten tasapuolinen kohtelu ei välttämättä toteutuisi nykyistä paremmin, jos tekoäly olisi tekemässä hoitopäätöksiä. Tähän ongelmaan on syytä etsiä parempia ratkaisuja.

Yksi ratkaisu voi löytyä koulutuksesta. Lääkärien peruskoulutuksessa on ilahduttavasti tunnistettu tarve vuorovaikutusopetukseen, ja tätä lienee tarve lisätä edelleen. Ainakin täydennyskoulutuksessa oman toiminnan ja ajattelun reflektoinnista on tullut keskeinen oppimismenetelmä. Vuorovaikutukseen valmentautunut ja omaa ajatteluaan paremmin ymmärtävä ammattilainen on todennäköisesti valmiimpi kohtaamaan potilaita, kohtelemaan heitä ihmisarvoisesti ja välttämään ennakkoluulojen vaikutuksia hoitopäätöksiä tehdessä.

Kirjoittaja
Maiju Welling, potilasturvallisuuslääkäri, Potilasvakuutuskeskus

Lähteet:

1. Tamblyn R, Abrahamowicz M, Dauphinee D ym. Physician scores on a national clinical skills examination as predictors of complaints to medical regulatory authorities. JAMA 2007;298:993–1001.
2. Beckman HB, Markakis KM, Suchman AL, Frankel RM. The doctor-patient relationship and malpractice: Lessons from plaintiff depositions. Arch Intern Med 1994;154:1365–1370.