Päivystyksessä sattuu ja tapahtuu – aina kaikki ei mene niin kuin pitäisi

Potilasvahingot ja muut vaaratapahtumat kuuluvat terveydenhuollon ammattien harmillisiin puoliin. Vaaratapahtumia sekä läheltä piti -tilanteita ei aina voida välttää, mutta niiden ehkäiseminen kuuluu kaikkien organisaatioiden ja ammattilaisten vastuulle.

Päivystys on kansainvälisissä tutkimuksissa tunnistettu potilasturvallisuuden kannalta erityisen riskialttiiksi ympäristöksi. Syitä tähän on useita. Ensihoidossa ja päivystyksessä kohdataan paljon erilaisia potilasryhmiä, ruuhkaa ja monipotilastilanteita on usein ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Henkilökuntaan kuuluu myös ulkopuolisia päivystäjiä, eikä henkilöstö välttämättä tunne kunnolla toisiaan. Toimintaa näissä yksiköissä kuvaa hyvin tilanteiden ennakoimattomuus ja toiminnan kriittisyys. Lisäksi potilaita hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset, joilla voi olla hyvin erilainen osaamistaso. He voivat olla loppuvaiheen opiskelijoita, uransa alussa olevia työntekijöitä tai jo kokeneita oman alansa asiantuntijoita.

Päivystysympäristössä tapahtuvissa potilasvahingoissa usein kyse puutteellisesta tai virheellisestä diagnostiikasta

Merkittävä osa potilasvahingoista tapahtuu päivystysympäristössä. Yksi keino potilasturvallisuuden parantamiseksi on vaaratapahtumien analysointi. Ensihoidon ja päivystyksen potilasvahinkojen määrää ja profiilia on selvitetty Potilasvakuutuskeskuksen aineistosta. Vuonna 2017 sattuneita potilasvahinkoja on korvattu yhteensä 1774. Näistä päivystysympäristössä tapahtui 334 eli 19 % kaikista vahingoista. Ensihoidon toimintaan kohdistui 1 % (n=14) korvatuista vahingoista.

Päivystyksessä tapahtuneista potilasvahingoista suurimman ryhmän (40 %, n=134) muodostivat yleislääketieteeseen kohdistuvat vahingot. Toiseksi eniten korvattuja potilasvahinkoja oli tapahtunut yleislääketieteen päivystäjien toteuttamassa akuuttilääketieteessä 12 % (n=42). Kolmanneksi eniten vahinkoja oli ortopedialla 9 % (n=31). Neljänneksi eniten korvattuja potilasvahinkoja oli tapahtunut erikoissairaanhoidon päivystäjien toteuttamassa akuuttilääketieteessä 9 % (n=30).

Tyypillisiä päivystyksessä tapahtuvia potilasvahinkoja ovat diagnoosiviiveet. Syitä viiveisiin voi olla monia, esimerkiksi röntgenkuvien virheellinen tulkinta. Joskus murtunut raaja kipsataan virheelliseen asentoon tai asennon huononemista ei huomata kipsikontrollissa. Jännevammoja jää huomioimatta esimerkiksi sormien haavojen ja akillesjännevammojen yhteydessä. Diagnosoimatta jää myös akuutteja vakavia sairauksia, kuten aivoinfarkteja ja aivoverenvuotoja.

Kohti turvallisempaa päivystystä

Päivystyksessä ja ensihoidossa tarvitaan vahvaa osaamista ja kokemusta. Varsinkin päivystyksessä työskentelevät usein uransa alussa olevat erikoistuvat lääkärit, jotka ovat innokkaita ja halukkaita oppimaan uusia asioita. He tarvitsevat senioritukea ja selkeitä toimintamalleja. Näin voidaan varmistaa laadukas hoito sekä osaaminen haastavassa ja kiireisessä toimintaympäristössä. Päivystyksen turvallisuuteen voidaan vaikuttaa myös riittävän resursoinnin ja perehdytyksen kautta.

Turvallisuuden seuraaminen ja parantaminen edellyttävät vaaratapahtumien ja läheltä piti -tilanteiden aktiivista raportoimista. Raportoimisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota vahinkojen taustasyihin sekä tunnistaa prosesseihin ja toimintakulttuuriin liittyviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa vahinkojen syntymiseen. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet käyttää potilasvahinkoaineistoa potilasturvallisuuden parantamisessa ja sattuneista vahingoista oppimisessa.

Kirjoittajat:

Katja Karlsson, TtM-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto

Maiju Welling, potilasturvallisuuslääkäri, Potilasvakuutuskeskus