Millaisia korvauksia maksetaan

Potilasvakuutuksesta korvataan vahingon aiheuttamat tarpeelliset ylimääräiset sairaanhoitokulut. Korvattavaksi voivat tulla esimerkiksi vahingosta aiheutuneet ylimääräiset hoitopäivä- ja poliklinikkamaksut, lääkärinpalkkiot, vahingosta aiheutunut kotisairaanhoito ja laboratoriotutkimukset, lääkekulut sekä fysikaalinen hoito ja kuntoutus. Jos terveydenhuollon apuvälineitä myöntävä taho pitää apuvälinettä tarpeellisena, voidaan korvata myös apuvälinekustannuksia.

Julkisen terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä sattuneesta vahingosta aiheutuvat sairaanhoitokustannukset korvataan julkisen sairaanhoidon kustannustason mukaisesti, ellei poikkeustapauksessa ole erityistä lääketieteellistä perustetta yksityisten terveydenhoitopalveluiden käyttämiseen. Poikkeuksellisena syynä voi olla mm. se, ettei hoitoa ole saatavilla julkisella sektorilla.

Muina vahingosta aiheutuneina tarpeellisina kuluina voidaan korvata ylimääräisestä hoidosta aiheutuvia matkakuluja. Lisäksi voidaan maksaa:

• Hoitotukea, jos vahinkoa kärsinyt tarvitsee kotihoidossa apua ns. henkilökohtaisissa toimissaan, kuten pukeutumisessa ja peseytymisessä.
• Kohonneita kodinhoidon kustannuksia, jos vahinkoa kärsinyt tarvitsee apua raskaimmissa kodin töissä eikä taloudessa ole muita perheenjäseniä.
• Vaatelisää, jos vahingon vuoksi tarpeelliset apuvälineet tai niiden käyttö aiheuttaa kotona asumisen aikana vaatteiden kulumista tai likaantumista.

Tilapäisen haitan korvauksella hyvitetään potilaalle välittömästi vahingon jälkeen aiheutuva akuuttivaiheen kipu ja särky ja muu epämukavuus.

Korvauksen määrään vaikuttavat mm. vamman tai sairauden vaikeusaste, toipumisaika, tehdyt hoitotoimenpiteet ja sairaalahoidon tarve. Jos kiputila muuttuu krooniseksi, se huomioidaan pysyvän haitan korvauksessa.

Potilasvahingosta aiheutunut ylimääräinen pysyvä toiminnallinen haitta (invaliditeetti) korvataan pysyvän vian ja haitan korvauksella. Alun perin jo hoidettavana olleesta sairaudesta aiheutuvasta pysyvästä haitasta ei siis voida maksaa korvausta.

Vahingon sattumisajankohdasta riippuen haitan suuruus määritellään joko sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (1012/1986) tai asetuksen (1649/2009) perusteella. Haittaluokituksessa erilaiset toiminnan vajavuudet on jaettu pienimmästä suurimpaan haittaluokkiin 1 – 20.

Pysyvä haitta arvioidaan käytettävissä olevien lääketieteellisten selvitysten perusteella. Korvaukseen vaikuttaa vamman laatu sekä vahinkoa kärsineen ikä.

Mikäli potilasvahingosta aiheutuu pysyvää kosmeettista eli ulkonäöllistä haittaa, kuten arpi, hyvitetään se kosmeettisen haitan korvauksella. Alkuperäisestä hoidosta joka tapauksessa aiheutuvaa kosmeettista haittaa ei kuitenkaan korvata.

Korvausta määriteltäessä huomioidaan arven laajuus, muoto, väri, sijainti ja näkyvyys. Korvauksen määrään vaikuttaa myös vahingonkärsineen ikä.

Jos työntekijä tai yrittäjä menettää potilasvahingon aiheuttaman työkyvyttömyyden seurauksena ansiotuloja, voidaan menetys korvata potilasvakuutuksesta. Korvausta voidaan maksaa myös osittaisen työkyvyttömyyden perusteella. Jos vahingoittunut kykenee työskentelemään esimerkiksi osa-aikaisesti vahingoittumisen jälkeen, maksetaan hänelle korvauksena kokoaikatyöstä ja osa-aikatyöstä saadun palkan erotus niin, että tulotaso ei alene.

Työkykyarviossa otetaan huomioon vahingoittuneen jäljellä oleva työkyky ja mahdollisuudet ammatilliseen kuntoutukseen. Arviota tehtäessä selvitetään myös mahdollisen perussairauden tai -vamman vaikutus työkykyyn. Lisäksi potilas selvittää itse mahdollisuutensa edistää työkykyään lääkinnällisen tai ammatillisen kuntoutuksen avulla.

Mikäli potilasvahinko on aiheuttanut työkyvyn alenemisen, korvataan siitä seurannut tulojen vähentyminen tosiasiallisen menetyksen mukaan. Korvauksen määrän laskemisen lähtökohtana on siis arvio siitä ansiotulosta, jonka vahingoittunut olisi saanut, jos potilasvahinkoa ei olisi sattunut.

Mikäli muiden lakien perusteella maksettavat etuudet eivät kata ansionmenetystä kokonaan, jäljelle jäävä osa korvataan potilasvakuutuksesta. Korvausta laskettaessa vähennetään mm. liikennevakuutuslain, tapaturmavakuutuslain ja työeläkelakien sekä kansaneläkelain perusteella suoritettavat päivärahat ja eläkkeet.

Potilasvakuutuksesta maksettava ansionmenetyskorvaus on verotettavaa tuloa.

Vahingoittuneen eräillä perheenjäsenillä ja muulla erityisen läheisellä henkilöllä voi olla oikeus kohtuulliseen korvaukseen tarpeellisista kuluista ja ansionmenetyksestä, jotka heille aiheutuvat vahingonkärsineen hoitamisesta ja muista toimenpiteistä. Läheisillä on oikeus korvauksiin ainoastaan 1.1.2006 tai sen jälkeen annetun hoidon yhteydessä sattuneista vahingoista.

Kuolintapauksessa suoranaiset hautajaiskulut ja muut hautaamiseen liittyvät kulut voidaan korvata kohtuulliseen määrään saakka. Korvattavia ovat mm. hautapaikasta, arkusta, hautakivestä, hautajaistilaisuudesta, kukista, lehti-ilmoituksista ja suruvaatteista aiheutuneet kulut. Hautauskulut korvataan kuolinpesälle tai sille, joka on suorittanut kulut omista varoistaan.

Mikäli hautauskustannuksiin saadaan muualta avustusta, potilasvakuutuksesta tulevaa korvaussummaa voidaan pienentää siltä osin. Perunkirjoituskuluista ei makseta korvausta, koska vahingonkorvausoikeuden vakiintuneen käytännön mukaan näitä kuluja ei pidetä hautaamiseen liittyvinä korvattavina kustannuksina.

Kuolintapauksessa korvataan tarpeellinen elatus siihen oikeutetulle. Elatukseen oikeutettuja ovat leski ja alaikäiset lapset sekä eräissä tapauksissa myös alle 21-vuotiaat opiskelevat lapset. Korvausta voivat saada myös muut, jotka ovat tosiasiallisesti saaneet elatusta nyttemmin kuolleelta henkilöltä.

Korvausta maksetaan siltä osin kuin korvauksensaajan muut tulot, varallisuus ja muiden lakien perusteella maksettavat etuudet, kuten perhe-eläkkeet, eivät takaa tarpeellista elatusta.