Hoitovirheet ja korvaukset – miksi näkemykset eivät aina kohtaa?

Blogi 31.5.

Terveydenhuollosta kirjoitetaan ja puhutaan nykyään paljon, kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Sote-asioiden lisäksi mediassa nousevat toistuvasti esiin yksittäiset dramaattiset tapaukset, joissa potilaan hoito ei ole sujunut niin kuin odotettiin. Hoitovirheotsikoilla myydään iltapäivälehtiä ja traagiset ja koskettavat tapaukset aiheuttavat kuohuntaa somessa ja yleisönosastoissa.

On tärkeää, että sattuneista virheistä puhutaan. Avoin keskustelu lisää mahdollisuuksia virheistä oppimiseen ja potilasturvallisuuden parantamiseen.

Hoitovirhejuttujen yhteydessä puhutaan usein vahinkojen korvaamisesta. Lehtijutuista saa lukea, miten potilas on joutunut taistelemaan saadakseen korvauksia. Kaikki potilasvahinkoasiat Suomessa käsittelevä ja vahingoista korvaukset maksava Potilasvakuutuskeskus (PVK) ei voi ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin. Sen vuoksi kirjoituksiin sisältyvät asiavirheet saattavat jäädä korjaamatta. Yritän tässä kirjoituksessa valottaa, mistä potilaiden korvauksiin liittyvät huonot kokemukset saattavat johtua.

Hoitovirhe ei ole sama kuin korvattava potilasvahinko

Hoitovirhe-sanaa käytetään paljon. Sitä, mitkä tilanteet täyttävät hoitovirheen kriteerit, ei ole lainsäädännön tasolla määritelty. Yleiskielessä hoitovirhe tarkoittaa potilaan hoidossa tapahtunutta virhettä tai hoidon laiminlyöntiä. Diagnoosi voi viivästyä tai olla virheellinen, jatkohoitoon lähettäminen voi viivästyä, tai tehdyt tutkimukset tai annettu hoito voivat olla virheellisiä tai puutteellisia. Potilas voi mieltää hoitovirheen tapahtuneeksi myös silloin, kun hoito ei tehoa odotetusti tai kun hoidosta on aiheutunut yllättäviä komplikaatioita.

Yleiskielessä käytetyn hoitovirhe-termin ja korvattavan potilasvahingon väliin ei voida piirtää yhtäläisyysmerkkiä. Se, täyttääkö sattunut tapahtuma korvattavan potilasvahingon kriteerit, määritellään potilasvahinkolaissa. Hoitovirheinä ilmoitetuissa tapauksissa korvattavuuden edellytyksenä on, että ns. kokeneen terveydenhuollon ammattihenkilön ammattistandardi on alitettu ja että potilaalle on aiheutunut sen vuoksi henkilövahinko, joka olisi ollut asianmukaisesti toimien vältettävissä.

Mikäli ammattistandardin alituksesta ei aiheudu henkilövahinkoa, ei korvauksia makseta. Jos esimerkiksi diagnoosin viive ei vaikuta hoidon lopputulokseen, taudin kulkuun tai paranemisennusteeseen, korvausta ei voida maksaa, vaikka virhe tai puute hoidossa olisikin todettavissa. Virheestä potilaalle aiheutuvaa mielipahaa tai henkistä kärsimystä ei lain mukaan voida korvata.

Korvaukset perustuvat lakiin

Jos korvaukset jäävät saamatta, voi potilas ymmärrettävästi kokea, että hylkäävä päätös on virheellinen. Erityisen pahalta potilaasta voi tuntua, jos PVK toteaa, ettei hoito ollut asianmukaista, mutta korvauksia ei kuitenkaan makseta. Vaikka päätös perustuu puhtaasti lakiin, se voi tuntua epäoikeudenmukaiselta ja väärältä. Lain säännöksistä ei korvauskäsittelyssä kuitenkaan voida millään perusteilla poiketa, sillä se johtaisi korvauksenhakijoiden eriarvoiseen kohteluun.

Suurin osa vahinkoilmoituksista johtaa hylkäävään päätökseen

Viime vuonna potilasvahinkoilmoituksia tehtiin lähes 8 900 ja korvattaviksi näistä arvioitiin vain vajaat 2 200 tapausta. Suurin osa hylätyistä tapauksista oli sellaisia, joissa arvioitiin, että ammattistandardi saavutettiin tai että vahinko ei olisi ollut vältettävissä, vaikka olisi toimittu toisin.

Ratkaisu edellyttää aina sekä lääketieteellistä että oikeudellista arviointia. Etenkin lääketieteellisissä asioissa parhaatkin asiantuntijat saattavat olla joskus erimielisiä. Lääketieteellisten syy-yhteyksien arviointi on haasteellista, etenkin, kun potilaalla useimmiten on jokin hoitoa edellyttävä sairaus tai vamma jo hoitotoimenpiteeseen ryhdyttäessä. On haastavaa arvioida, mikä seuraus aiheutui hoidettavana olevasta sairaudesta tai vammasta ja mikä mahdollisesta potilasvahingosta, ja miten tilanne olisi edennyt, jos vahinkoa ei olisi sattunut. Lääketiedettä, lakia ja korvauskäytäntöä tuntemattoman potilaan on mahdoton tehdä tätä arviointia itse. Näin ollen on ymmärrettävää, että PVK:n hylkäävä ratkaisu ei aina miellytä potilasta, jonka oma vahva kokemus on, että hoito on mennyt pieleen.

Hoidon onnistumiseen ja lopputulokseen vaikuttavat hoidon lisäksi useat muutkin seikat. Välillä hyvää lopputulosta ei saavuteta, vaikka kaikki tehtäisiin parhaan taidon ja tietämyksen mukaan – ja välillä potilas paranee huonosta hoidosta huolimatta. Sitä, että hyvää lopputulosta ei hyvästä hoidosta huolimatta saavuteta, ei lain mukaan voi korvata potilasvahinkona. Potilasvakuutuskeskuksen puoleen korvausasiassaan kääntyvä voi kuitenkin luottaa siihen, että asia käsitellään puolueettomasti ja lain säännösten mukaan – vaikkei lain mukainen lopputulos aina olisikaan toivottu.

Minna Plit-Turunen

Minna toimii Potilasvakuutuskeskuksessa yksikönjohtajana. Aiemmin hän on toiminut Potilasvakuutusyksikössä kehittämispäällikkönä ja korvauslakimiehenä.

31.05.2017