Kurkistus tuoreiden tilastojen taakse

Blogi 3.2.2017

Potilasvakuutuskeskus julkaisee kokonaislukutilaston vuosittain ratkaistuista korvattavista potilasvahingoista julkisella ja yksityisellä sektorilla. Tässä tilastossa potilasvahingot ovat pääosin sattuneet ratkaisuvuotta edeltäneinä kolmena vuotena.

Lakisääteisen potilasvakuutusjärjestelmän kohta 30-vuotisena toiminta-aikana vahinkoilmoituksia on tehty noin 200 000. Korvattaviksi potilasvahingoiksi on katsottu noin 65 000 tapausta.

Vuonna 2016 ratkaistuista 2 166 korvattavaksi katsotusta potilasvahingosta julkiselle sektorille kohdistui 1 712 tapausta ja yksityisen sektorin hoitopaikkoihin 452 tapausta. Ratkaistuista vahinkoilmoituksista korvattavaksi katsottiin noin 29 %. On syytä huomioida, että useana vuonna esimerkiksi lonkan- ja polven tekonivelleikkauksista tehdyistä vahinkoilmoituksista yli 40 % on katsottu korvattaviksi vahingoiksi. Tällöin puhutaan vuositasolla jo yli 200 merkittävästä vahingosta.

Ovatko laatu ja potilasturvallisuus vuosien saatossa sitten parantuneet? Itse haluaisin nähdä, että kyllä nämä tilastot voivat jotakin trendiä osoittaa, vaikka kansainvälisten selvitysten perusteella vain murto-osa haittatapahtumista tulee ilmi tai ilmoitetaan valvonta-tai korvausjärjestelmiin. Voidaan kuitenkin olettaa, että mitä vakavampi haittatapahtuma on, sitä suurempi suhteellinen ilmoittamisprosentti on.

Tilastoista havaitaan, että niissä on vahinkopaikoittain vuosittaista vaihtelua joko "parempaan tai huonompaan suuntaan."

Oma väittämäni on, että potilasturvallisuus ei ole mennyt tai menossa "potilasvahinkomittarista" katsottuna huonompaan suuntaan, pikemminkin se olisi parantunut. Korvattavaksi katsottujen potilasvahinkojen määrä ei ole kasvanut suhteellisesti ilmoitettuihin- ja ratkaistuihin tapauksiin nähden. Etenkään terveydenhuollossa tapahtunut merkittävä volyymien ja toimenpiteiden kasvu ei ole myöskään näkynyt potilasvahinkojen määrällisenä kasvuna.

Terveydenhuollon panostukset laatu- ja potilasturvallisuustyöhön eivät vielä kuitenkaan selkeästi näy potilasvakuutuksen tilastollisessa isossa kuvassa. Jokainen potilasvahinko on tietenkin aina liikaa. Tässä ensiarvoisessa työssä tulisi terveydenhuollon toimijoiden hyödyntää myös Potilasvakuutuskeskuksen ainutlaatuista koko maan kattavaa valmiiksi tilastoitua ja koodattua vahinkoaineistoa entistä aktiivisemmin. Eiköhän tilastollinenkin jämähtäneisyys samalla poistuisi.

Sairaanhoitopiirien välinen vertailu ei ole yksioikoista

Lukumääräisesti eniten potilasvahinkoja sattuu niissä sairaanhoitopiireissä, joissa on yliopistollinen sairaala. Volyymien perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että juuri näissä sairaanhoitopiireissä sattuu suhteellisesti vähiten vahinkoja. Potilasvakuutuskeskus ei tee potilasmääriin- tai toimenpiteisiin suhteutettuja tilastoja, joten tarkkoja lukuja tästä ei ole.

Vaativuudeltaan erilaisia leikkauksia keskitetään tiettyihin paikkoihin, mikä tulee myös ottaa huomioon sairaanhoitopiirien välisiä lukuja vertailtaessa. Potilasvahinkoja ratkaistaessa osaamistasovaatimus nousee hoidon porrastuksen mukaisesti. Vaativassa erikoissairaanhoidossa ja keskitetyissä toimenpiteissä on rima aina korkealla.

Asko Nio
Asko toimii Vakuutuskeskuksen lainsäädäntöjohtajana sekä Suomen Potilasturvallisuusyhdistyksen hallituksen jäsenenä.

03.02.2017