Maailman potilasturvallisuuspäivänä juhlitaan äitien ja vastasyntyneiden turvallisuutta
Tänään 17.9.2021 vietetään jälleen Maailman potilasturvallisuuspäivää. WHO valitsi vuoden teemaksi äidin ja vastasyntyneen turvallisuuden. Synnytyksen yhteydessä tapahtuvilla hoitovahingoilla voi olla pysyviä ja vakavia seurauksia sekä äidille että vastasyntyneelle. Aihe on ajankohtainen, koska kätilöt ovat kuluvana vuonna nostaneet esille kasvaneen työkuorman ja sen myötä heränneet potilasturvallisuushuolet.
Suomessa on turvallista synnyttää
Potilasvakuutuskeskuksen tilastojen valossa synnytyksen yhteydessä tapahtuvat potilasvahingot ovat onneksi varsin harvinaisia. Korvauksiin johtaneita tapauksia on viime vuosina ollut keskimäärin alle 20 vuodessa.
‒ Lapsen vammautuminen synnytyksessä on hyvin harvinaista ja useimmiten vammautuminen ei johdu siitä mitä synnytyksessä tehtiin tai ei tehty, vaan taustalla on jokin raskauteen liittyvä patologia kuten istukan vajaatoiminta, selittää Potilasvakuutuskeskuksessa synnytykseen liittyviä potilasvahinkoilmoituksia arvioiva Mikko Loukovaara. Hänen kollegansa Minna Tikkanen on samoilla linjoilla, sillä ainoastaan pieni osa vastasyntyneiden vammautumisista johtuu synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta.
Komplikaatioita voi syntyä myös täysin asianmukaisesti hoidetun synnytystapahtuman yhteydessä. Esimerkiksi synnyttäjän välilihan repeämiset eivät yleensä ole vältettävissä, eikä niitä silloin korvata potilasvahinkoina. Jos repeämän korjaus on tehty puutteellisesti, voi kyseessä olla korvattava potilasvahinko. Kohdun repeämä on vakavampi tilanne, joka joissain tapauksissa täyttää potilasvahingon kriteerit.
Ennenaikainen synnytys on harvoin vältettävissä, samoin kuin istukan ennenaikainen irtoaminen (ablaatio) ja hartiadystokia (sikiön juuttuminen synnytyskanavaan).
Hyviä trendejä havaittavissa
Potilasvakuutuskeskuksen pitkäaikaiset aiemmin kätilöinä työskennelleet korvausasiantuntijat Marja Juvonen ja Päivi Ylitalo ovat huomanneet suotuista kehitystä tietyntyyppisissä vahingoissa. Vahinkoilmoitukset hartiadystokian aiheuttamista hermovaurioista ovat vuosien saatossa vähentyneet.
He arvelevat, että taustalla on ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin raskauden seuranta neuvoloissa on parantunut, ja esimerkiksi raskausdiabetes tunnistetaan ja hoidetaan nykyään aiempaa tehokkaammin. Suurikokoisten vauvojen synnytykseen liittyviä riskejä on voitu vähentää. Myös kätilöiden ja lääkärien koulutus ongelmatilanteiden hoitoon on parantunut, ja hermovaurioita onnistutaan siten välttämään.
Korvausasiantuntijat Juvonen ja Ylitalo ovat havainneet myös, kuinka vakiintuneet käytännöt B-ryhmän streptokokkitestauksessa ja tilanteen vaatiessa antibioottihoidon asianmukaisessa aloittamisessa ovat vähentäneet synnytyksiin liittyvien infektiovahinkojen määrää.
Turvallisuus varmistetaan yhteistyöllä
Vaikka Suomessa synnytykseen liittyvät potilasvahingot ovat hyvin harvinaisia, on hyvä pohtia, miten niiltä harvoiltakin voitaisiin välttyä toimimalla paremmin.
Yleisin ongelma vahinkojen taustalla on puutteellinen kardiotokografian (KTG-käyrän) tulkinta. KTG seuraa sikiön vointia synnytyksen aikana. Korvattavat vahingot ovat yleensä seurausta siitä, että KTG-käyrän muutoksiin ei ole reagoitu ajoissa. Käyrän tulkinta on haasteellista kokeneillekin ammattilaisille, mutta koulutuksella ja perehdytyksellä tulkintavirheitä voidaan välttää.
Synnytyspelosta ja puutteellisesti synnytyskivun hoidosta tulee jonkin verran vahinkoilmoituksia. Näissä on harvoin kyse korvattavista potilasvahingoista, mutta ne korostavat raskaana olevien ja synnyttävien naisten yksilöllisen kohtaamisen ja kuuntelemisen tärkeyttä.
Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän vahvuutena Juvonen ja Ylitalo pitävät sitä, että neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden välinen yhteistyö sujuu hyvin. Neuvoloissa tehdään tärkeää ehkäisevää työtä. Siellä myös tunnistetaan tilanteet, joissa odottava äiti pitää lähettää sairaalaan. Hoitoketjun toimivuus mahdollistaa tehokkaan ja turvallisen raskaudenseurannan ja synnytyksen.