Mitä päivystyspeilistä näkyy?

Blogi 4.3.2019

Päivystysten potilasturvallisuus on viime aikoina ollut pinnalla, mm. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa sairaalapäivystyksen triplaruuhkasta Helsingissä. Vuoden 2018 alussa voimaan tulleet keskittämis- ja päivystysasetukset ovat vaikuttaneet päivystysten toimintaan, ja lisää rakenteellisia muutoksia on varmasti luvassa myös tulevina vuosina.

Päivystysten pyörittäminen vaatii hoitopaikalta huomattavia resursseja. Päivystyksiin on paikoin vaikea löytää tekijöitä, kun työtahti on kova ja oman työn hallinnan tunne katoaa. Toisaalta päivystäminen on myös antoisaa. Päivystystä voi ajatella peilinä, joka kuvastaa sitä mitä terveydenhuollossamme ja yhteiskunnassamme muutoin tapahtuu.

Päivystykseen valuu se, mitä muualla ei hoideta

Päivystysten ruuhkautuminen on usein seurausta muiden sektoreiden ontumisesta. Annan tästä muutaman esimerkin:

  • Jos terveyskeskuslääkärille on pitkät jonot, potilaat hakeutuvat päivystykseen myös vähemmän akuuttien, joskin kiireellisten, vaivojensa hoitoon.
  • Jos vanhustenhuollossa ei ole riittäviä resursseja ja lääkäripalveluja, vanhuspotilaita kuljetetaan päivystykseen. Syynä voi olla se, ettei hoivalaitoksessa ole osaamista eikä mahdollisuuksia antaa sairaan vanhuksen tarvitsemaa hoitoa, konsultaatiomahdollisuudet ovat puutteelliset tai vanhuksen tila ehtii huonontua merkittävästi ennen kuin apua olisi saatavilla.
  • Jos kuntien päihdepalvelut eivät ole riittävät, päivystykset täyttyvät potilaista, jotka tulevat sinne vain ”selviämään”.
  • Jos työterveyshuolto ei toimi, päivystyksessä nähdään potilaita, joiden tulosyy on ”A-todistus”.

Myös lastensuojelun, poliisin, erikoissairaanhoidon, kouluterveydenhuollon, neuvoloiden, vastaanottokeskusten ja monien muiden tahojen toimivuus ja resurssit heijastuvat päivystyspoliklinikoiden toimintaan. Siihen vaikuttavat merkittävästi myös päihteiden käyttö, suuret yleisötapahtumat, juhlapyhät ja sääolosuhteet. Kulttuurimme varjopuolet näkyvät potilasmassassa erityisen selkeästi jouluna ja juhannuksena.

Kohtuuttomat jonot ovat turvallisuusriski

Kun jonot kasvavat liiaksi, kokonaisuuden hallinnasta tulee yhä vaikeampaa ja joidenkin potilaiden tila voi edetä kriittiseksi ennen hoidon saamista. Vähemmän akuuttien vaivojen vuoksi päivystykseen tulevat potilaat vievät aikaa niiltä, joiden sairaus edellyttää välitöntä hoitoa. Kiire lisää virhearviointien ja muiden erehdysten riskiä.

Päivystys ei ole sairaalle potilaalle mukava paikka. Tuntikausien jonottaminen kipeänä ei ole kenenkään kannalta järkevää. Jonojen kohtuullistaminen on tärkeää niin ammattilaisten jaksamisen, potilaiden ihmisarvoisen kohtelun kuin potilasturvallisuudenkin nimissä.

Toisaalta päivystysten ruuhkaantuminen iltaisin johtaa siihen, että potilasmassaa joudutaan purkamaan yön tunteita. Yöllä tehtävät tutkimukset ja annettava hoito pitäisi säästää niille potilaille, joiden sairaus ei voi odottaa seuraavaan aamuun.

Päivystykseen vai jonnekin muualle?

Aiemmin mainitsemani esimerkit osoittavat, ettemme voi ajatella päivystyksiä pelkästään erillisenä terveydenhuollon toimintona. Päivystyksiämme ei saada kuntoon, jos niiden toimintaa ei tarkastella osana laajempia palveluverkostoja ja hoitoketjuja.

Potilaat tarvitsevat apua, jotta osaavat hakeutua kussakin tilanteessa asianmukaiseen yksikköön. Uusi valtakunnallinen päivystysapunumero 116 117 on kehitetty juuri tätä varten. Sen kautta ammattilaiset auttavat potilaita tunnistamaan tilanteet, joissa päivystykseen lähtö on tarpeen.

Kun kyseessä on hätätilanne, ohjeena on edelleen näppäillä 112. Vaikka Suomen ensihoitoa on parjattu viime aikoina, oma luottamukseni sen toimintaan on vahvalla pohjalla. Meksiko Cityssä vain rikkaat pääsevät ambulanssin kyytiin, koska ensihoitajat vaativat huomattavia maksuja omaan taskuunsa ennen kuin lähtevät ketään kuljettamaan. Suomessa kuljetuspäätökset tehdään lääketieteellisin perustein.

Kyllä meillä on moni asia täällä hyvinkin.

Kirjoittaja: Maiju Welling
Potilasturvallisuuslääkäri, Potilasvakuutuskeskus

04.03.2019