PVK | Viisi syytä, miksi potilasturvallisuuslääkäri bloggaa

Viisi syytä, miksi potilasturvallisuuslääkäri bloggaa

Blogi 31.1.2018

Olen nyt toiminut puolisen vuotta Potilasvakuutuskeskuksessa potilasturvallisuuslääkärinä. Olen saanut hyvän perehdytyksen potilasvakuutusjärjestelmään ja korvaustoimintaan, tutustunut joukkoon potilasturvallisuuden huippuammattilaisia ja syventynyt potilasvahinkotapauksiin myös asiantuntijalääkärin roolissa. Olen vieraillut useissa hoitolaitoksissa ja kohdannut monenlaisia ajatuksia ja asenteita potilasturvallisuustyötä kohtaan. Työni on vielä aluillaan, mutta tehtäväkentän laajuus on jo tullut ilmi.

Olen vuosien ajan harkinnut bloggaamista, mutta en ole löytänyt aihepiiriä ja näkökulmaa, joka olisi sytyttänyt minua tarpeeksi. Vaikka haluan olla teksteissäni läsnä omalla persoonallani, ei pelkästään oman elämän kommelluksista kirjoittaminen ainakaan tässä vaiheessa houkuta. En vieläkään meinaa uskoa todeksi sitä, kuinka kiehtovaan työkenttään olen potilasturvallisuuslääkärinä päässyt käsiksi. Työni kautta olen myös löytänyt sen kaipaamani merkityksellisen ja haastavan teeman, josta bloggaaminen tuntuu tärkeältä. Ja tässä syyt siihen:

1. Potilasturvallisuudesta tiedetään ja puhutaan liian vähän.

Tutkimuksenalana potilasturvallisuus on vielä alkutekijöissään. Terveydenhuollon riskeistä tiedetään jo yhtä sun toista, mutta keinot suojella potilaita vahingoittumiselta ovat vielä osin varsin puutteellisia. Terveydenhuolto mieluiten vaikenisi potilasvahingoista, kun taas iltapäivälehdet saavat niistä kärkkäitä otsikoita palstoilleen. Mielestäni näistä asioista pitää pystyä puhumaan avoimemmin, ilman syyllistämistä tai dramatisointia. Ihmisiä vammautuu ja kuolee hoitovirheiden seurauksena, ja asia ei ainakaan vaikenemalla miksikään muutu. Liian vähän puhutaan myös siitä loistavasta työstä, mitä potilasturvallisuuden edistämiseksi jo tehdään. Eikö hyviä käytäntöjä voitaisi nostaa esille ja levittää muuallekin?

2. Potilasturvallisuus on ajankohtainen ja suorastaan akuutti asia.

Sote-uudistuksen myötä potilasturvallisuus on heikolla jäällä. Isot mannerlaatat ovat liikkumassa ja kukaan ei aivan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Terveydenhuollon laatuun viitataan sote-uudistuksen tiimoilla usein, mutta harvoin ymmärretään, kuinka kriittinen tekijä potilasturvallisuus siinä on. Kuinka paljon lohduttaa asiakaspalvelijan ystävällisyys tai nopea hoitoon pääseminen siinä vaiheessa kun joutuu osalliseksi potilasvahingosta? Ennen kuin mietitään euroja tai organisaatiokaavioita, pitäisi varmistaa, että potilasturvallisuus ei jää minkään uudistuksen jalkoihin.

3. Potilasturvallisuus koskettaa meitä kaikkia jollain tavalla.

Terveydenhuollon ammattilainen, päättäjä, potilas tai lähimmäinen – moni meistä tavalla tai toisella näitä kaikkia – voi parantaa omalta osaltaan potilasturvallisuutta. STM:n vuonna 2017 julkaisema Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategiakin linjaa, että potilaan ja omaisen roolia turvallisuuden varmistamisessa tulee entisestään vahvistaa. Kukaan ei voi panna päätä puskaan ja väittää, ettei potilasturvallisuus kuulu hänelle.

4. Potilasturvallisuus on olennainen osa kaikkea lääketiedettä.

Lääkärin etiikan kulmakiviä on hoidon hyötyjen ja mahdollisten haittojen punnitseminen ennen hoidon antamista. Tavoitteena on aina suojata potilasta tarpeettomilta tai kohtuuttomilta haitoilta. Lääkäreillä on vastuu potilasturvallisuuden johtamisesta. Silti liian harva meistä on halunnut profiloitua potilasturvallisuuden puolestapuhujana – ainakaan julkisesti. Liian usein potilasturvallisuus nähdään irrallisena toimintona, joka on korvamerkitty jonkun vastuulle. Jokainen lääkäri, hoitaja, terapeutti, farmaseutti tai millään tavoin ihmistä hoitava ammattihenkilö on kuitenkin velvollinen joka päivä työssään huomioimaan asiakas- ja potilasturvallisuuden. Kaikkia vahinkoja emme koskaan voi välttää. Lääketiede on aina epävarmuuden kanssa kamppailua. Nämä faktat eivät poista tarvetta tehdä kaikki voitava haittatapahtumien ehkäisemiseksi.

5. Sanoilla on merkitystä.

Puolen vuoden kokemuksen jälkeen olen alkanut uskoa siihen, että puhumalla ja asioita esillä pitämällä niihin voidaan todella vaikuttaa. Sanat yksin eivät riitä, mutta vain potilasturvallisuudesta puhumalla voivat hyvät tahtotilat ja ajatukset muuttua toiminnaksi. Potilasturvallisuustyö ei ole automaatio, vaan se vaatii resursseja ja osaamista. Kaikki lähtee asenteista ja toimintakulttuurista. Minä aion tehdä kaikkeni, jotta rakentava keskustelu potilasturvallisuudesta lisääntyy. Uskon, että yhdessä asioita voidaan muuttaa.


Maiju Welling
Maiju työskentelee Potilasvakuutuskeskuksessa potilasturvallisuuslääkärinä.

31.01.2018