1) Lannerangan jäykistysleikkaus, kiinnitysruuvin aiheuttama hermoärsytys

Potilaalle tehtiin alaselän välilevyrappeuman ja selkärangan yliliikkuvuuden vuoksi nikamavälin L4-5 jäykistysleikkaus. Toimenpide oli muutoin onnistunut, mutta potilaalla oli leikkauksen jälkeen kipua ja ärsytystä vasemmassa alaraajassa. Tutkimuksissa todettiin, että vasemman puoleinen alemman kiinnitettävän nikaman kiinnitysruuvi (nk. pedikkeliruuvi) sijaitsi osittain juurikanavassa ja ärsytti hermoa. Uusintaleikkauksessa vasemman puoleiset kiinnitysruuvit asetettiin uudelleen, minkä jälkeen alaraajan ärsytys vähitellen hävisi.

Alaselän jäykistystoimenpide oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen välilevyrappeuman ja selkärangan yliliikkuvuuden hoitamiseksi. Leikkauksen teknisessä toteutuksessa ei kuitenkaan saavutettu selän jäykistysleikkauksia tekevän terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillisen osaamisen tasoa yhden kiinnitysruuvin osalta. Ruuvin kulkeutuminen luun ulkopuolelle juurikanavaan olisi ollut huolellisempaa leikkaustekniikkaa käyttäen vältettävissä.

KORVATTIIN
Potilaalle korvattiin hermoärsytyksestä ja uusintaleikkauksesta aiheutunut henkilövahinko.

2) Selkäydinkanavan ahtauman hoito leikkauksella ja verenpurkauman viivästynyt hoito

Potilaalle tehtiin lannerangan selkäydinkanavan ahtauman hoitamiseksi avarrusleikkaus nikamaväleihin L3–5. Leikkauksen jälkeen potilas oli tavanomaista kivuliaampi. Heräämövaiheessa potilas ilmoitti puutumisen tunnetta molemmissa alaraajoissa. Alaraajan liike heikkeni seuraavana päivänä eikä potilas kyennyt virtsaamaan normaalisti. Tuntohäiriö lisääntyi seurannassa ja potilas oli kivulias. Tilannetta seurattiin ja kolmen päivän kuluttua päädyttiin uusintamagneettikuvaukseen ja pikaiseen uusintaleikkaukseen. Leikkausalueella todettiin runsaasti verenpurkaumaa, joka poistettiin. Verenpurkauma oli kuitenkin ehtinyt painaa hermoja niin, että alaraajat eivät toipuneet täysin.

Tehty selkäydinkanavan avarrusleikkaus oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen selkäydinkanavan ahtauden hoitamiseksi. Leikkaushoitoon liittyy aina verenpurkauman mahdollisuus, eikä sitä aina voida välttää toimenpiteen asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Sen sijaan potilaan kokemiin alaraajan tunnottomuusoireisiin, poikkeavaan kipuun, alaraajaheikkouteen sekä virtsaamishäiriöön olisi pitänyt reagoida nopeammin ja päätyä uusintaleikkaukseen aikaisemmin. Näin toimien alaraajan halvausoireilta olisi voitu joko kokonaan välttyä tai ne olisivat jääneet nykyistä vähäisemmiksi. Arvioitiin, että leikkauksen jälkeisessä seurannassa ja uusintaleikkauksen tarpeen arvioinnissa ei saavutettu vaadittavaa terveydenhuollon ammatillisen osaamisen tasoa. Päivystyksellinen magneettikuvaus olisi ollut perusteltu 2 vuorokautta aikaisemmin.

KORVATTIIN
Potilaalle korvattiin alaraajojen hermotusongelmista aiheutunut henkilövahinko. Sen sijaan uusintaleikkaus olisi ollut verenpurkauman hoitamiseksi tarpeen joka tapauksessa, joten uusintaleikkausta ei korvattu potilasvakuutuksesta.

3) Välilevytyräleikkaus väärään väliin

Potilaalle tehtiin rintarangan välilevytyrän poistoleikkaus nikamaväliin 6–7. Leikkauksen jälkeen kävelyvaikeudet palasivat ja aiemmat oireet etenivät. Potilaalle tehtiin tarkempi röntgentutkimus, jonka perusteella voitiin todeta, että leikkaus oli tehty nikamaväleihin 5–6. Oikeaan nikamaväliin tehdyllä uusintaleikkauksella oireiden eteneminen saatiin pysäytettyä.

Potilaalle tehty nikamavälilevytyrän leikkaushoito oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen nikaman rappeumasairauden hoitamiseksi. Todennäköisesti operoitava väli oli ennen leikkausta merkitty väärin. Vaikka nikamien tarkka paikannus rintarangan alueella onkin vaativaa, oikea taso olisi todennäköisesti huolellisemmin toimien ollut saavutettavissa, jolloin uusintaleikkaukselta ja oireiden jatkumiselta olisi voitu välttyä.

KORVATTIIN
Leikkauksessa ei saavutettu välilevytyräleikkauksia tekevän terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillisen osaamisen tasoa, joten potilaalle korvattiin ylimääräisestä leikkaustoimenpiteestä aiheutunut tilapäinen haitta.

4) Uusi nikamavälilevytyrä pian leikkauksen jälkeen

Potilaalle tehtiin lanneselän nikamavälilevytyrän vuoksi leikkaus. Alkuun leikkaustulos oli hyvä. Myöhemmin selkä kipeytyi uudelleen. Uusissa tutkimuksissa jo aiemmin leikatussa nikamavälissä todettiin uusi pullistuma.

Nikamavälilevytyrän vuoksi tehty leikkaus oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen ja leikkauksen tekninen toteutus asianmukainen. Nikamavälilevytyrä voi uusiutua ja aiheuttaa oireita, eikä tämä ole hoitotoimenpitein vältettävissä.

EI KORVATTU
Kyseessä ei ollut potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava henkilövahinko.

5) Selkäydinkanavan ahtauman hoito leikkauksella, ruuvien katkeaminen ja luutumattomuus

Potilaalle tehtiin selkäydinkanavan ahtauman vuoksi leikkaushoito. Leikkauksen jälkeen todettiin, että kiinnityksessä käytetyt ruuvit olivat menneet poikki eikä kiinnityskohta ollut luutunut toivotulla tavalla. Leikkaus jouduttiin tekemään uudestaan.

Selkäydinkanavan hoito luuduttamalla oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellista. Käytettävissä olleen röntgenkuva-aineiston perusteella voitiin arvioida, että leikkauksen tekninen toteutus oli ollut asianmukainen.

Kiinnitysruuvien katkeaminen ja luutumisen hidastuminen eivät olleet vältettävissä toimenpiteen asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta.

EI KORVATTU
Kyseessä ei ollut potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava henkilövahinko.


6) Välilevyn pullistuman leikkaushoidon viivästyminen

Potilas oli käynyt ristiselkäkipujen vuoksi lääkärin vastaanotolla terveyskeskuksessa aiemmin useita kertoja. Kipuja oli hoidettu särkylääkkein ja fysikaalisen hoidon avulla. Potilas hakeutui perjantai-iltana yhteispäivystykseen voimakkaan alaselkäkivun vuoksi. Potilaalla ei ollut säteilyoireita alaraajoihin. Tutkimusten perusteella diagnoosiksi asetettiin lumbago eli noidannuoli (lanneselän äkillinen kipu) ja potilas kotiutettiin särkylääkereseptin kanssa.

Potilas hakeutui seuraavana päivänä uudelleen yhteispäivystykseen koventuneiden kipujen ja vasemman alaraajan alueelle säteilevän kivun ja puutumisoireiden vuoksi. Uutena oireena hän ilmoitti puutumisen tunnetta reiden sisäsyrjällä, pohkeessa ja koko jalkaterän alueella. Lisäksi potilaalla oli ollut virtsaamisvaikeutta. Vastaanotolla vasemman jalkaterän ojennusvoima todettiin alentuneeksi, mutta vielä toimivaksi. Sairauskertomusmerkinnät tutkimuslöydöksistä olivat niukat. Potilas toivoi lähetettä selän magneettikuvaukseen, mutta kuvausta ei katsottu tarpeelliseksi. Todettiin, ettei kuvauksia kyetä tekemään päivystyksessä viikonlopun aikana kuin välitöntä leikkaushoitoa edellyttävissä tapauksissa. Kun potilasta oltiin kotiuttamassa, todettiin, ettei hänen vasen alaraajansa kunnolla kanna. Asiasta konsultoitiin puhelimitse ortopedipäivystäjää, ja potilas päätettiin ottaa tarkkailuosastolle kivun hoitoon ja seurantaan diagnoosilla "lanneselän kipu ja iskiaskipu".

Seuraavana yönä potilaalla oli ollut kovaa lanneselkäkipua, vasemman alaraajan kipua ja puutumista sekä lievempiä oireita oikeassa alaraajassa. Potilaalle asetettiin kivuliaisuuden ja virtsaamisvaikeuden vuoksi virtsakatetri. Motorisen voiman tai tuntoalueen tutkimuksia ei illan ja yön aikana tehty. Sunnuntaiaamuna hoitomerkintöihin kirjattiin kipujen olleen suurin piirtein ennallaan. Kipua hoidettiin vahvoin särkylääkkein, ja potilas oli vuoteessa. Kipu hellitti hieman illalla, mutta potilaalla oli edelleen raajojen puutumista ja vasemman alaraajan voimattomuutta.

Maanantaiaamuna potilaalla todettiin vasenvoittoinen voimakkaasti alentunut alaraajojen motoriikka, laaja-alainen tuntohäiriö alaraajoissa ja peräaukon ympäristössä, ns. cauda-alueella. Peräaukon sulkijalihastoiminta puuttui. Pyydettiin kiireellinen ortopedin konsultaatio, ja potilaalle tehtiin päivystyksellinen magneettitutkimus. Siinä todettiin suuri välilevytyrä lannerangassa toiseksi alimmassa nikamavälissä. Potilaalle tehtiin kiireellinen leikkaus, joka sujui komplikaatioitta, mutta potilaalle jäi pysyvä jalkaterän nostovoiman toimintahäiriö, nk. peroneuspareesi eli pohjehermohalvaus, tuntohäiriötä sukuelinten ja vasemman alaraajan alueelle sekä virtsateiden toiminnanhäiriö. Lisäksi selkään jäi kipuoireita.

Potilaan eteneviä puutumis- ja halvausoireita ei huomioitu riittävän aikaisin. Potilaalle olisi tullut tehdä erikoislääkärin toimesta tarkennettu kliininen tutkimus jo sairaalaanottopäivänä, jolloin todennäköisesti olisi tunnistettu kiireellisen magneettitutkimuksen tarve. Kuvaus olisi oirekuvan perusteella tullut tehdä jo sairaalantulopäivän iltana tai viimeistään seuraavana aamuna. Näin menetellen välilevytyrän diganoosiin olisi päästy ja asianmukainen hoito olisi voitu aloittaa ainakin yhtä vuorokautta aikaisemmin.

KORVATTIIN
Potilaalle korvattiin hoidon viivästymisestä johtuva pohjehermohalvaus ja virtsaamishäiriö, joilta olisi ilman hoidon viivettä todennäköisesti vältytty.

EI KORVATTU
Sen sijaan selän kipuoireita potilaalla olisi todennäköisesti ollut siitäkin huolimatta, että hoito olisi toteutettu ajoissa. Selän kipuoireiden osalta kyseessä ei ollut korvattava potilasvahinko.

04.05.2016